”Kuka näkisi minut?”
Se pelko, kun veljeni hatkasi. Se surun ja hädän tunne, mitä pieni minä ei vielä kunnolla...
Hatkan jälkeen
Tällä sivulla: Eri toimijoiden roolit hatkan jälkeen – Miten hatkannut nuori kohdataan – Rajoitustoimenpiteet
Eri toimijoiden roolit hatkan jälkeen
Läheisiä voi mietityttää, mitä tapahtuu hatkalta palaamisen jälkeen lastensuojelulaitoksessa, mitä muut viranomaiset tekevät tai mikä oma rooli on. Alle on kuvattu eri toimijoiden roolia hatkatilanteiden jälkikäsittelyssä.
Läheiset: Läheisillä on tärkeä rooli nuoren tukemisessa eikä huoli nuoresta ole välttämättä poistunut palaamisen jälkeen. Ammattilaisten on pidettävä läheiset tilanteen tasalla ja läheisten kanssa tarvitaan aktiivista työskentelyä. Läheisten oma tuen tarve on tärkeä tunnistaa. Lisäksi pitää pohtia, miten läheiset voisivat parhaalla mahdollisella tavalla vahvistaa omalta osaltaan nuoren hyvinvointia ja turvallisuutta. Myös läheisten on hyvä ymmärtää hatkaamisen syitä sekä nuorten toiveita ja tarpeita. Nuori ei välttämättä halua kertoa omalle läheiselleen kaikkea hatkan aikaisista tapahtumista ja kokemuksista, mutta joissain tilanteissa läheinen voi olla suuressa roolissa myös hatkatilanteiden käsittelyssä.
Sosiaalityöntekijä: Nuoren asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on kokonaisvastuu nuoren asiakkuudesta ja siinä tarvittavasta yhteistyöstä. Sosiaalityöntekijän tulee varmistaa, että nuori saa tarvitsemansa tuen, tulee kuulluksi ja myös lastensuojelulaitos ja läheiset ovat ajan tasalla siitä, mitä tehdään ja miksi. Sosiaalityöntekijä tukee lastensuojelulaitosta nuoren arjen turvaamisessa ja mahdollisissa rikoksiin tai muihin asioihin liittyvissä selvittelyprosesseissa. Sosiaalityöntekijä tekee yhteistyötä poliisiviranomaisten kanssa mahdollisissa rikosprosesseissa. Sosiaalityössä voidaan myös miettiä, voisiko hatkatilanteiden käsittelyssä olla hyötyä toimintamalleista, jotka ottavat läheiset mukaan työskentelyyn. Tällaisia toimintamalleja ovat esimerkiksi läheisneuvonpito ja systeeminen tiimi. Läheiset mukaan työskentelyyn ottavista toimintamalleista voi olla apua etenkin, jos hatkaaminen on toistuvaa.
Lastensuojelulaitos: Lastensuojelulaitoksella on ensisijainen (hoito)vastuu nuoren turvaamisesta, hoidosta ja huolenpidosta yhteistyössä sosiaalityöntekijän ja läheisten kanssa. Laitos pitää huolta siitä, että nuoren tarpeet ja tilanne arjessa tulevat näkyville niin nuorelle itselleen, sosiaalityöntekijälle kuin läheisillekin.
Poliisi: Poliisi voi turvata nuoren kuljetuksen lastensuojelulaitokseen turvallisesti. Poliisi myös vastaa nuoren hatkan jälkeisistä, mahdollisista rikosprosesseista. Poliisilla on velvollisuus antaa sosiaalityöntekijälle tietoja nuoren mahdollisista rikosprosessista.
Miten hatkannut nuori kohdataan?
Hatkatilanne ei vielä pääty siihen, kun nuori palaa lastensuojelulaitokseen. Hatkaamisen jälkeen ammattilaisten on tärkeää yrittää ymmärtää syitä, jotka saivat nuoren hatkaamaan sekä asioita, joita hatkassa on tapahtunut. Nuoren palaaminen lastensuojelulaitokseen ja siihen liittyvä kohtaaminen on tärkeää hoitaa mahdollisimman hyvin, sillä se voi parhaassa tapauksessa tukea kiinnittymistä laitokseen ja ehkäistä hatkaamista tulevaisuudessa. Huonosti hoidetusta paluutilanteesta voi syntyä noidankehä, jonka seurauksena nuori etsii seuraavaa tilaisuutta hatkata uudelleen, kunnes hänet jälleen palautetaan ja niin edelleen.
Hatkalta palannut nuori tarvitsee lastensuojelulaitoksessa ensimmäiseksi lämpimän vastaanoton. Ei ole syytä aloittaa heti kuulustelua, rajoitustoimenpiteitä tai varsinkaan syyllistämistä hatkaamisesta. Akuutti hoidon tarve on syytä selvittää kuitenkin mahdollisimman pian. Nuoret toivovat, että hatkalta palattua he voisivat jutella normaalisti hetken aikaa ja heille tarjottaisiin hyvää ruokaa ja mahdollisuus esimerkiksi peseytymiseen ja uneen. Syyllistäminen ja kyvyttömyys kohdata nuori voivat pahimmillaan johtaa siihen, ettei nuori kerro hatkan aikana kohtaamistaan traumaattisista tapahtumista. Joissain lastensuojelulaitoksissa on sovittu, että ensimmäinen päivä paluun jälkeen on pyhitetty nimenomaan perustarpeista huolehtimiseen ja vasta sen jälkeen on tarkempien selvittelyjen aika. Joissain lastensuojelulaitoksissa jopa ’juhlistetaan’ nuoren paluuta kakulla tai asettamalla suklaakonvehti tyynyn päälle.
Perustarpeista huolehtimisen jälkeen on tärkeä selvittää hatkaamisen syyt ja hatkoilla tapahtuneet asiat sekä arvioida yksilöllisesti mahdollisten rajoitustoimenpiteiden tarve. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli on tässä keskeinen. Nuoren kanssa kannattaa pohtia, kenen ohjaajan kanssa nuorella on luottamuksellinen suhde ja hatkaamisen käsittely parhaiten onnistuisi. Keskustelun on hyvä olla rauhallinen ja osallistava. Keskustelussa käydään läpi muun muassa hatkaamisen syyt, mahdolliset rajoitustoimenpiteet, hatkaamisen ennaltaehkäisy jatkossa, onko odotettavissa poliisin yhteydenottoa hatkaan liittyen sekä seksuaaliterveyteen liittyvät asiat.
Joskus hatkan jälkeen hatkaamisen aikainen vaarallisuus, traumaattiset kokemukset ja vieroitusoireet voivat tarkoittaa nuorelle useamman viikon ahdistusta, pahoinvointia, masennusta, tarvetta levätä tai yleistä vaikeutta kohdata elämä raittiina. Nämä tarpeet on tärkeää huomioida välittömän paluutilanteen lisäksi.
Rajoitustoimenpiteet
Nuoret kokevat usein, että hatkan jälkeen rajoitustoimenpiteet tulevat automaattisesti ja ne tuntuvat rangaistuksilta. Sen takia on tärkeää, että rajoitustoimenpiteisiin liittyvät keskustelut käydään avoimesti yhdessä nuoren kanssa, jotta hänellä on täysimääräinen mahdollisuus tulla kuulluksi ja vaikuttaa toimenpiteisiin. Nuoren kokonaisvaltaisesti arvostava ja rakastava kohtaaminen on keskiössä, ja se voi myös vähentää hatkaamista. Huoltajia on myös kuultava rajoituspäätöksiä tehtäessä ja selvitettävä huoltajien mielipide.
Mikäli rajoitustoimenpiteet arvioidaan välttämättömiksi, on nuoren ymmärrettävä perusteet ja valituskeinot ja tarvittaessa saatava ammattilaisilta apua valittamiseen. Laitoksen työntekijöiden on myös arvioitava rajoituksen aikana mahdollisuutta rajoituksen purkamiseen heti, kun mahdollista.
Pahimmillaan toistuvista rajoitustoimenpiteistä seuraa kierre, jossa hatkataan aina uudestaan. Pelkillä rajoitustoimenpiteillä on vaikeaa saavuttaa hyviä asioita. Rajoitustoimenpiteiden aikana nuorten kanssa on tärkeää työskennellä intensiivisemmin, lisätä aikuisen läsnäoloa ja antaa nuoren osallistua lastensuojelulaitoksen tavanomaiseen arkeen.
Sosiaalityöntekijän on hyvä pohtia, miten lastensuojelulaitos pystyy ylipäänsä vastaamaan nuoren tarpeisiin, jos hatkaaminen ja rajoitustoimenpiteet ovat toistuvia. Niin kansainvälisesti kuin Suomessakin ainakin osaratkaisuna hatkaamiseen on pidetty sitä, että nuoria siirretään avoimemmista lastensuojelulaitoksista rajatumpiin ja tiukemmin valvottuihin ympäristöihin. Mahdollista lastensuojelulaitoksen muutoksen tarvetta on kuitenkin arvioitava kriittisesti, sillä muutokset haastavat entisestään nuoren luottamusta ja kiinnittymistä lastensuojelulaitokseen, mikä voi olla ohutta jo hatkaamisen takia. Yksi mahdollisuus on esimerkiksi hetkellinen lisäresursointi lastensuojelulaitokseen.
